Asiaan. Kauheesti on taas ollut vieraita. Ja hommahommia. Ja vieraita. Ja hommahommia. Sitten viime päivityksen, meidän kodin lämmitysjärjestelmä on muuttunut. Me olemme nykyisin perhe-maalämpö. Muutaman päivän tuossa talon kulmalla jyskytti aika miehekäs pora, joka teki siihen 170 metriä syvän reiän. Sitten Rambo alkoi purkaa vanhaa pannuhuonetta ja pian asentaja olikin jo kytkemässä maalämpökonetta käyttöön. Iso projekti, mutta näin muutaman viikon maalämmöstä nauttineena kaiken vaivan väärti.
Samoihin aikoihin, kun maalämpö kytkettiin, saimme nauttia reilun viikon au pairista. Ihan parasta! Pikku apulaisemme teki puuhommia, leikkasi nurmen, auttoi Ramboa lapiohommissa, leikitti Smegiä, ja auttoi Smegin synttärivalmisteluissa mm leipomalla täytekakun. Ihan täydellistä! Tarvitsisin oikeasti jatkuvan au pairin tänne. Ikävä tuli, heti, kun hän lähti.
Tässä au pair opettaa Smegiä käyttämään iPhonea.
Matkanvarrelle on mahtunut myös Smegin maitoallergiaepäily, joka jäi kahden viikon maidottomuuden jälkeen epäilyksi. Pahat pierut ja lörö masu taisikin johtua laktoosista, ei maidosta. Tutkimukset jatkuu. Tällä hetkellä maistelemme laktoositonta maitoa ja toistaiseksi näyttää hyvältä. 1-vuotis neuvolassa saatiin vähän noottia, että herra saisi syödä vähän reippaammin. Ei kai? Käytiin tuossa läpi muutaman viikon jakso, kun Smeg ei suostunut syömään juuri mitään. Äidin hermoja riepoteltiin oikein urakalla, kun joka ruualla ensimmäisestä lusikallisesta lähtien pieni sylki ruokansa, silmiin katsoen ja hymyillen. Tai kaivoi ruuan suusta ja heitti sen olan yli. Tai hieroi pöytään. Kun tämä toistui joka päivä viisi kertaa päivässä ja takaraivossa joku naputtaa vasaralla alitajuntaan tietoa siitä, että tuon pitäisi syödä enemmän, oli hermoromahdus valmis. No, jotain tapahtui, ja nyt piiperöinen syö taas kohtalaisesti. Vaikeimpina hetkinä herran ruokavalio koostui lähes ainoastaan punaherukoista. Tärkeintä on, että joku maistui. Ja olihan se aika suloista, kun tyyppi hiippailee itse pensaaseen napostelemaan herukoita. Niin, ja ne strategiset mitat oli 83cm ja 9,7kg.
Räyhäkästä ruokailutunnelmaa.
Sitten oli ne suuret juhlat: Smegin 1-vuotisbileet. Kova pala äidille, jonka vauva onkin yhtäkkiä taapero. Juhlat juhlittiin lauantaina ja virallinen synttäripäivä oli tiistai. Siinä välissä, maanantaina, Smeg totesi, että nyt on treenit treenattu, ja lähti kävelemään. Vielä kovempi pala äidille. Sinne jäi peppukiito ja tilalle tuli se huvittava juopon kävely. Liikuttava etenemismuoto sekin. Huojuu, horjuu, kaatuu, ei kaadukaan, tumps. Mutta silti tuo pikkumies on (ainakin äidin silmissä) niin taitava!
Barbabakakku a la au pair.
Tyylikäs sankari.
Kuka on eniten täpinöissään?
Pakettinarut vei edelleen voiton lahjahommissa.
Vaan kyllä pikkuautotkin saa nuoren miehen suun messingille.
Bad ass sai hupparin.
Viime viikonloppu olikin sitten tosi kiva! Veljeni Mc1 (oivallinen salanimi), seuralaisensa Grape (tämäkin on salanimi!) ja serkkupoika Kepa kävivät viihdyttämässä meitä kaksi päivää. Smeg oli aivan tulessa. Voiko mikään olla mukavampaa, kuin kolme vuotta vanhemman pojankoltiaisen kanssa puuhastelu?! Ja Kepa taas on aivan loistava tuollaisen pikku ipanan kanssa. Hän auttoi, hoivasi, antoi leluja, antoi ottaa kädestä ja toimi muutenkin todella mallikkaasti. Grapekin taisi vähän ihastua Smegiin, joten pääsin aika helpolla. Toisin sanottuna pystyin auttelemaan Ramboa puuhommissa. Paljon saatiin aikaiseksi, ja kiitos kuuluu kyllä ainakin osittain Mc1:n jengille.
Serkuspainia. Ihan levotonta.
Ja vielä yksi merkittävä askel meidän elämässä: me harrastetaan, minä ja Smeg. Muskaria. Ollaan käyty nyt kaksi kertaa Torniossa musisoimassa ja se on ihan huippua! Ekalla kerralla minua taisi vähän jännittää. Liikutuin jo alkulaulussa ihan kyyneliin asti ja vähän joka välissä oli pala kurkussa. Kun Smeg oli niin reipas! Touhusi muiden lasten kanssa kuin vanha tekijä, tutki muiden äitien korut ja kellot ja soitti marakasseja ja kapuloita NIIN hienosti. Voi pakahdus, miten hienoa se oli. Tänään käytiin jammailemassa toista kertaa, ja sama meno jatkui. Triangeli ja kapulat soi upeasti ja Smeg oli reipas. Hän tykkää tanssia ja hymistä mukana joka laulussa. Onneksi me mahduttiin mukaan tuohon ryhmään. Huhut näet kertoo, että muskarit on täällä kiven alla, eikä kaikki halukkaat mahdu mukaan.
Tässä vielä lopuksi pakollinen kuvasaaste, ei kun siis -kooste viime ajoilta. Jaa hei.
Lukeminen kannattaa aina.
Nyt mä meen. Heippa!
Punaherukat. Mun suosikkeja.
Rokotusten jälkeen nousi kuume ja silloin tarvittiin paaaaljon syliä.
Ihan tavallisia kävelyhommia.
