Lyhyt kertaus viimeisestä parista kuukaudesta: käytiin Smegin kanssa etelässä syyskuun puolessa välissä. 6 yötä, 3 yöpaikkaa ja viittä vaille vatsahaava minulle. Smeg pärjäsi jotenkuten, lämpöili ja eroahdisteli koko reissun, minä kuumeilin vasta kotimatkaa edeltävän yön. Ja kun kotiin päästiin, olinkin sitten vuodepotilaana muutaman päivän. Onneksi saatiin Rambon sukulaisia apuun. On meinaan hiukan hankala viihdyttää 1-vuotiasta sähköjänistä 39 asteen kuumeessa.
Ollaan käyty myös mummolassa muutamaan kertaan tässä syksyn mittaan ja päästiin jopa Rambon kanssa kahdestaan lintumettälle. Smeg viihtyi isoenon ja -tädin hellässä huomassa, kun me hiippailtiin pitkin metsiä ja käristettiin makkaraa. Kaikki osapuolet nautti.
Smeg kasvaa ja kehittyy. Motoriset taidot karttuu ihan silmissä, huumorintaju ja oma tahto on jo hyvin selkeästi havaittavissa ja kielellinen kehityskin on aika vauhdissa. Sanavarastossa on tärkeimmät: äiti, auto, kakka ja lukuisten eläinten äänet (hau, miach, bää, pääpää, joka on hiiren ääni, titu, joka on linnun ääni ja tietysti moottorin pörinä, uhu, joka on pöllön ääni). On aivan huikeaa seurata tuota kehitystä! 15 kuukautta ja tyyppi on muuttunut ameebasta käveleväksi, pälättäväksi, itsenäiseksi yksiköksi. Vetää hiljaiseksi.
No, viimeisin iso juttu on ollut Rambon autokuume. Onneksi se on nyt pahimmiltaan ohi, auto on siis vaihtunut. Rambo oli rohkea ja osti melkein sian säkissä: katsoi netistä auton etelästä, lähetti luottomiehen sitä katsomaan, uskoi ystävää ja teki kaupat. Luottomies ajoi auton Helsingissä junaan ja me sitten haettiin se Rovaniemeltä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt on sitten suurperheen auto pihassa.
Josta päästäänkin siihen suur-UUTISEEN: Smegistä tulee isoveli! Se on ollut tämän syksyn päällimmäinen iso juttu, mielessä päivittäin ja aika dominoivana. Alkuun minua vaivasi aivan infernaalinen väsymys, en edes tiennyt, että ihminen voi olla niin väsynyt! No, nyt menee paremmin, ollaanhan jo yli puolen välin. Mitä nyt selkä kiukkuaa ja ikenet vuotaa verta (on muuten ehkä se hurmaavin raskausoire...). Huhtikuun alkupäivinä pitäisi meidän perheen lapsiluvun kasvaa 100%. Hui. Välillä olen onnesta sekaisin ja välillä pidän meitä aivan umpi hulluina. Mutta ainakin meillä on nyt isompi auto.
Tässä pakolliset. Itsestäni en vielä laita kuvia, olo on vaan pullea, ei vielä kunnolla raskas. Mutta Smeg... Hän on ihana ja niin puuhakas!
Smeg kasasi iskän kanssa rattikelkan lokakuun puolessa välissä, kun oli lunta ja pakkasta. Valitettavasti se keli meni aika nopeasti ohi.
Valmis kelkka. Prrrrrrrrr.
Vauhdin hurmaa.
Marraskuun alussa lumi yritti tulla uudestaan. Sade voitti. Mutta sen hetken, kun lunta oli, se oli mahtavaa! Moottorikelkkailu on ehkä tokaksi parasta, heti kutituksen jälkeen.
Joki yritti jäätyä. Sade voitti.
Minä ja ilopilleri.
