Paljon on tapahtunut sitten viimeisimmän päivityksen. Lumi ja pakkaset tulivat ja menivät. Mahani kasvoi, liikkuminen hidastui ja vauva Uskasa on nähnyt päivänvalon jo reilu kaksi kuukautta sitten. Smeg on kasvanut ja kehittynyt aivan hurjasti. Hän on muuttunut suloisesta tutkimusmatkailijasta räyhäkkääksi uhmailijaksi (joka on toki edelleen ajoittain syötävän suloinen). Rambo on siirtynyt lumitöistä ja kelkkailusta ruohonleikkuuseen ja terassinrakennukseen. Hyttyset tulivat ja hermot menivät.
Mutta otetaan asioita käsittelyyn yksi kerrallaan. Vauva Uskasa. Ihana pieni kakkosemme. Ikää hänellä on nyt 10,5 viikkoa ja ensimmäinen alkeellinen rytmi alka löytyä. Ensimmäiset viikot taisteltiin nukkumisen kanssa. Kuinkas sattuikaan... Meillä saattoi olla päiviä, kun hän ei nukkunut päiväaikaan yhtään 10 minuuttia pitempää pätkää. Haastavaa, kun joukkoon kuuluu Smeg, siitä tuonnempana. Onneksi Uskasa on kuitenkin nukkunut yönsä kohtalaisen hyvin alusta asti. Yö menee yhdellä tai kahdella syötöllä, eli minäkin saan parhaimmillaan jopa liki kuusi tuntia yhtäjaksoista unta. Jos Smeg ei hälytä. Tai tapahdu jotain muuta lapsiperheen öihin kuuluvaa, johon havahdun, koska nukun koko ajan koiran unta. Mutta siis kaikin puolin Uskasa on vallan hurmaava heppu. Hymyilee kovasti ja päästelee delfiini-ääniä. Nauttii seurustelusta ja isoveljensä huomiosta. Ja on ainakin toistaiseksi kestänyt Smegin huomionosoitukset kuin mies, siis itkemättä.
Sitten meillä on tuo Smeg. 1v 10kk. Vallan hurmaava heppu hänkin. Koettelee vaan vanhempiensa hermoa ihan toisella tapaa kuin 2kk vanha vauva. Myös hänellä itsellään hermo tulee ja hermo menee. Useinmiten menee. Tässä hermo on juuri mennyt. Ai miksi? No kun perhonen oli ikkunan ulkopuolella, eikä siihen voinut siksi koskea. Se, mikä ei kuvasta välity, on se infernaalinen kiljuminen, joka kaupunki olosuhteissa kuuluisi naapurikortteliin saakka. Me asutaan onneksi haja-asutus alueella... (Tähän viittasin kertoessani Uskasasta, jonka on vaikea saada unta / nukahtaa / nukkua. Tajunnanräjäyttävä kiljuminen ei edesauta asiaa).
Ihana touhukas apulainen hän noin enimmäkseen kuitenkin on. Suu käy taukoamatta siitä hetkestä, kun silmät aukeavat aina siihen hetkeen saakka, kun ne vihdoin suostuvat sulkeutumaan. Sanoja on hurjasti ja noin puolet on oikein ja puolet sinne päin. Suosikki hommia on tällä hetkellä kaiken korjaaminen (**** koijaa. Täkkalu. Vasala. Uuvali. Zaza. **** koijaa mopoa. **** zazaa. Isi zazaa. Isi tankkaa öilyä zazaan.), pyykkihuolto (Uusi pyykkiä pyölii! [meillä on uusi pesukone], **** vipustaa. Äiti viikkaa. Vauva ööpaita. Isi kassalat. Äiti vaukkuhousut. Kato uusi pyykkiä pyölii!), autoista puhuminen (isi musta auto, äiti punane auto, mummi valkolo auto, M*** hopea auto, K**** punane auto, T**** kulta-auto...), lukeminen (äiti lukee) ja yleinen joka paikan höyläily. Ja vauvan hoito ja halaaminen. Smeg on niin kovin ylpeä pikkuveljestään. Hän pitää huolen siitä, että äiti muistaa / osaa hoitaa vauvaa. (Vauva ikkee. [usko tai älä, kuulen], äiti vauva tissiä, **** tissiä mukista [kyllä lapseni, sinä juot MAITOA mukista], **** vauva tuttia...) Ja se on myös uskomatonta, minne kaikkialle tuollainen vajaa pari vuotias ehtii. Hän on kaikkialla ja toisaalta katoaa pihalla silmistä ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ja mitä kaikkea sellainen ehtii työntää suuhunsa. Nenään ja korviin työntäminen oli onneksi vain hyvin nopea vaihe, joka ei loppujen lopuksi kiinnostanut häntä sen kummemmin. Suuhun työntäminen ja imeskely / pureskelu on paljon siistimpää. Mitäs söit?
Mutta se, mikä haastaa elämäämme tällä hetkellä eniten, on Smegin nukahtaminen. Hän hakee ilmeisesti uutta rytmiä, mikä ilmenee täydellisenä rytmittömyytenä ja kaaoksena. Illat meillä on oikeastaa aina meneet samaa rataa: puuro, kylpy hampaidenpesuineen yms., iltasatu ja nukkumaan. Alkuun aloittelimme iltatoimet seitsemän aikaan, jolloin poika oli unessa reilusti ennen kahdeksaa. Vähitellen puuro on liukunut puoli kahdeksan tienoille ja sängyssä on oltu kahdeksaan mennessä. Unessa unessa hän on ollut yleensä ennen puolta yhdeksää, ihan viimeistään yhdeksään mennessä. Yönsä hän nukkuu nykyisin pääsääntöisesti hyvin, yöhälytyksiä tulee ehkä kerran viikossa.
Päikkärit Smeg kyllä vielä tarvitsee. Hän ei jaksa koko päivää ilman kauneusunia, vai pitäisikö sanoa, että välillä pitää antaa hermon levätä. Aiemmin hän nukkui ulkona, nukahtaen hetkessä ja helposti. Vuoden vaihteen kieppeillä otin hänet sisälle nukkumaan, kun ennakoin tulevaa vauva-arkea. Ajattelin, että minun on helpompi nukuttaa Smeg sisälle kuin ulos, jos minulla esim roikkuu tissitakiainen rinnalla koko ajan. Nukahtaminen päikkäreille hidastui, mutta kun siitä tehtiin rutiini, ei sekään ollut mikään ongelma, vaan heppu oli yleensä unessa noin 10 minuutissa.
Kevään mittaan herra alkoi heräämään aiemmin ja aiemmin. Jossain vaiheessa Smeg lauloi jo ennen kukkoa, aikaisimmillaan heti viiden jälkeen. Hän hiippailee omasta huoneestaan meidän makkariin milloin minkäkin rekvisiitan kanssa. Välillä sinne paukataan mopolla, välillä marakasseja soittaen. Vappuna meidän sänkyyn oltiin tuomassa vappupalloa klo 6 aamulla... Päätimme jossain kohtaa rajoittaa päiväunet ihan max 1,5 tuntiin, jos se vaikka näkyisi myöhäisempinä aamuina. Ehkä tämä korjausliike toi aamuihimme satunnaisen vatrin lisää, mutta mainittavaa hyötyä siitä ei ollut. Meillä on noustu kuuden aikaan jo pitkään. Sen faktan suostuisin vielä nielemään, jos tuo kutale suostuisi nukahtamaan!
Vaan kun ei. Sekä päivä- että yöunille nukuttaminen /nukahtaminen on nykyisin aivan mahdotonta. Smeg pyörii ja hyörii, höpöttää ja selittää, potkii seinää, järjestelee unileluja, jne, jne, jne. Ja tätä kestää. Ja kesää. Nukahtaminen on venynyt yli yhdeksän ja itse nukuttaminen kestää lähes poikkeuksetta reilusti yli puoli tuntia. Parhaimmillaan minä nukutin eilen yli 1,5 tuntia ja uni tuli lähempänä puolta kymmentä. Meinaa huumori loppua. Sain vinkin hyvältä ystävältäni, että jos nukahtaminen venyy, ei kannata yrittääkään laittaa lasta sänkyyn esim. klo 20, vaan vasta silloin, kun se uni tulee, eli esim. klo 21. Ja kun nukahtaminen / nukuttaminen sujuu nopeammin klo 21, voi sitä ruveta vähitellen hinssaamaan aikaisemmaksi, esim takaisin klo 20. Kiva idea, ei toimi. Väsynyt ukko sänkyyn klo 21 ja uni tulee saman sekoilun jälkeen klo 22. Ei kiitos. Illalla tuo on vielä jokseenkin siedettävää, toki se syö minun ja Rambon kahden keskeisen ajan ihan kokonaan, mutta päiväunille veivaaminen on ihan sietämätöntä! Minä kun en voi istua vieressä kuuntelemassa hänen isinsä / sukulaistensa / kavereittensa autojen värejä toista tuntia, kun on tuo vauva Uskasakin huollettavana. Tiedän, että tällaiset nukahtamisvaikeudet kuuluu ikään ja että monet vanhemmat painivat niiden kanssa, mutta miten näistä selvitään? Ja kauanko tämä VAIHE kestää? Minulla on niin totaalisen avuton olo, kun vajaa kaksivuotias tuntuu dominoivan koko perhettä pelleilyillään. Miten me vanhempina saamme homman taas raiteilleen ja illat sujumaan mukavammin? Itseä ahdistaa jo päivällisaikaan tuleva ilta ja nukuttaminen. Ja aamusta alan stressaamaan tulevia päikkäreitä. Minä olen neiti excell, mutta tätä asiaa en saa haltuun! Ja sille, joka aikoo neuvoa, että jättäkää se vain yksin sinne omaan sänkyynsä, voin sanoa, että tule sinä sitten palauttamaan tuo sähköjänis 1500 kertaa illassa kiljumisen ja kikatuksen saattelemana takaisin sinne sänkyyn, ja pidä huoli ettei Uskasa herää... Eli on kokeiltu, enemmän kuin kerran ja ei toimi. Se on vain hauska leikki. Vaikka kuinka vanhemmat vain palauttavat sänkyyn ihan eleettömästi...
Vaan nyt alkaa tämä pienempi kärttyilemään siihen malliin, että lähden nukuttamaan häntä... Minulle kun riittäisi nukahtamiseen vaakataso... Vaan on ne suloisia, kun ne nukkuu!
