Yleisön pyynnöstä... Huh!

Meidän perhe muuttaa lappiin. Tästä on puhuttu pitkään, mutta nyt se vihdoin tapahtuu. Lyhyt kertaus: tapasin mieheni Rambo Starbucksin (hänen itsensä valitsema peitenimi) kesällä 2008. Kävimme hänen kotiseuduillaan pohjoisessa ensimmäisen kerran samana syksynä. Minä, helsinkiläinen korkokenkätyttö, lähdin elämäni ensimmäistä kertaa kanalintumetsälle. Rambo teetti minulla vaimotestin: suolestin pyyn. Kotimatkalla päätettiin, että muutetaan lappiin.

Häät vietettiin 2010 heinäkuussa lapissa, missäpä muuallakaan. Häälahjaksi pyydettiin pesämunaa muuttoa varten. Kukaan ei tainnut uskoa, että me tehdään se. Häämatkalta Kilpisjärvelle kotiin ajellessa päätettiin nimet meidän syntymättömille lapsille. Minun ehtoni muuttoon oli se, että ensimmäinen lapsi syntyy Helsingissä, sitten mennään. Ihmelapsi Smeg (Rambon valitsema peitenimi) ilmoitti tulostaan marraskuussa 2010. Ensikarjaisu kuultiin 14.08.2011. 

Joulun 2011 vietimme lapissa anoppilassa ja samoilla vauhdeilla kävimme katsomassa muutaman talon. Mikään ei oikein tuntunut miltään. Tultiin tyhjin käsin takaisin pääkaupunkiin, hieman tappiomielialalla. Helsingin asunto oli myymättä eikä uudesta kodista ollut tietoakaan. Yks kaks palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen: Rambo löysi netistä talon Keminmaalta, Helsingin asunto myytiin 11 päivässä, Keminmaan kodin kuntokartoitus oli mieluisa, kaupat tehtiin ja niin me omistettiin talo Keminmaalta, Paavo Väyrysen huudeilta. Minähän en ole vieläkää nähnyt koko taloa. Olen ostanut sian säkissä, mutta uskon saaneeni palkintopossun.

Tänään tilanne on se, että muuttoon on viikko. 52,5m2 kerrostaloluukkumme on täydellinen kaaos. Laatikoita, pakkausmuovia, roinaa, kaaosta, roinaa ja laatikoita. No, seitsemän päivää menee vaikka päällä seisten. Tästä se lähtee, uusi elämä. Kellosta häviää vartit, ehkä jopa puolet tunnit. Vai häviääkö? No, kuten Rambo asian ilmaisi, Sole poka mikhään ko muuttaa vain!