sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

...mutta mähän tulen Helsingistä...

Melkein hävettää. Me ei vielä edes asuta pohjoisessa ja jo olen syyllistynyt "mutta mähän tulen Helsingistä" -ajatteluun.
Soitin tällä viikolla Keminmaan neuvolaan ilmoittaakseni Smegin sen asiakkaaksi. Meillä on heti pari viikkoa muuton jälkeen nuoren miehen kahdeksan kuukautis neuvola ja ajattelin olla ajoissa. Puhelimeen vastasi oikein mukavan tuntuinen terveydenhoitaja. Hän otti Smegin ja meidän vanhan neuvolan tiedot ylös, jotta paperit saadaan siirrettyä ennen käyntiämme. Puhelun lopussa terveydenhoitaja kysyi minulta, onko Keminmaa meille entuudestaan tuttu? En oikein ymmärtänyt kysymystä, ja vastasin, että kyllä me ollaan paljon pohjoisessa pyöritty. Tähän hän sitten vaan totesi, että hänelle saa sitten soittaa, jos emme löydä terveyskeskusta. MUTTA MÄHÄN TULEN HELSINGISTÄ. Siinä se tuli. Onneksi en sanonut tätä ääneen. Totesin vaan, että eiköhän me löydetä ja jos ei, niin soittelen. Olin jo etukäteen katsonut Google Mapsista reitin uudesta kodista neuvolaan: minun pitää kääntyä kolme kertaa oikealle. Tällä hetkellä en pääse edes pihasta pois kääntymättä kolmea kertaa. Silti. Minulle oltiin vaan ystävällisiä ja minä sorruin ylimieliseen stadilaisuuteen. Toivottavasti se karisee minusta mahdollisimman pian pois! Terveydenhoitaja vielä toivotteli koko perheen tervetulleeksi kuntaan ja sanoi, että on mukava saada uusia asiakkaita. Miten ihanan välitöntä palvelua heti alkuun! Minulla on selkeästi vielä paljon opittavaa... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti