Piha alkaa olla jonkinlaisessa kunnossa. Olen saanut haravoitua sen kauttaaltaan kertaalleen, mutta nyt omaan silmään näyttää siltä, että sen voisi harkata vielä toistamiseen. Vaan en taida jaksaa. Onhan tuolla pihalla muitakin hommia kuin tuo iän ikuinen harkkaaminen. Marjapensaatkin ovat saaneet uuden ilmeen: lumen alta paljastui kahdeksan iiisoa puskaa, joista kaksi jätin rauhaan, viisi harvensin ja yhden leikkasin matalaksi. Saa nähdä, mitä noille kuudelle kuuluu loppukesästä. Tässä harvennustyylinäytteeni:
Oksasakset on sanoneet klip klip siellä täällä ja moni minulle tuntomaton puska on saanut uusia muotoja. Mahtavaa, kun pääsen toteuttamaan itseäni tuolla ulkona. Voi olla, että ensi kesänä ostellaan sitten taimia ja istutetaan uusia pensaita, kun olen onnistunut tappamaan kaikki tänä keväänä. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse aloittaa alusta. Pienen salapoliisityön jälkeen minulle on selvinnyt, että meillä on jättikokoinen raparperipuska. Heinän ja ryönän alta löytyi kivikkopuutarha ja sieltä reipas ruohosipuli. Anoppi arvuutteli versovia kasveja: saattaa olla jotain liljaa, sitten sitä keltaista päivänkakkarannäköistä ja selkeästi jotain kivikkokasvia. Yhtä sofistikoituneita arvailuja kuin minullakin.
Yksi asia, josta nautin tällä suunnattomasti on se, että maisemamme vaihtuu paivittäin. Ei vain visuaalisesti, vaan kokonaisuutena. Kaupungissa kaikeen mökään ja asfalttiin turtui niin, ettei pieniä eroja anää huomannut. Täällä huomaan kaiken: linnut laulavat eri tavalla ilmanpaineesta riippuen. Läheltä kulkevan junan kuulee välillä jo kaukaa kaukaa, välillä sitä tuskin huomaa. Tuulensuunta muuttaa koko tuoksumaiseman. Tänään täällä on haissut (minun mielestäni tuoksunut) lehmä. Tai paremminkin sen kakka. Yksi maailman parhaista tuoksuista! Haravoidessa maasta nousee märän maan ja itävän ruohon tuoksu. Sateen jälkeen märkä metsä antaa arominsa ilmaan niin, että siihen melkein hukkuu. Joka kerta, kun astun ovesta ulos, haistelen, kuuntelen ja tunnustelen, millainen päivä tänään on. Ja tänään oli hyvä päivä. Kakka haisi ja linnut lauloivat lujasti. Aurinko lämmitti niin, että vieläkin kuumottaa poskia. Smegkin nautti kesäpäivästä. Huljanteri pääsi ulkoilemaan ekaa kertaa ilman takkia tai haalaria. Kuiva nurmi maistui hyvälle, ja vain hiekkalaatikko puuttui. Ehkäpä Rambo rakentaa hänelle sen... Nuo Setä-Ö:n tuomat hiekkalelut kun tuntuu vähän nuivilta tuossa viltillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti