Sole poka mikhään: Pätkäajatuksia

Kylläpäs aika kuluu nopeasti! Vakaa aikomus on koko ajan ollut päivittää tätä blogia viikottain, mutta ennen kuin ehtii kissaa sanoa, on viikko muuttunut kuukaudeksi. Ohhoh. Ei sillä, että täällä olisi tapahtunut mitään ihmeellistä, lähinnä täällä ei ole tapahtunut mitään. Ihmisiä käy kylässä, viikonloput menee kuin siivillä ja viikot huristaa ohi ihan huomaamatta. Ensi viikko tulee taas olemaan minulle vähän helpompi, sillä Rambo on aamuvuorossa, joka tarkoittaa sitä, että hän tulee kotiin ennen neljää. Iltavuoroviikot ovatkin sitten vähän työläämpiä, sillä Rambo on töissä 9-17, eli poissa 8:20-17:45 tai jopa 18, jos hän käy matkalla kaupassa. Niinä viikkoina menee päivät aikalailla täätäätääväävääväädrrrrdrdrdrrrr -juttuja jutellessa. Välillä tulee ihan ikävä aikuista juttuseuraa. Mutta silloin hypätään Smegin kanssa Focukseen ja käydään jossain. Keskiviikkona käytiin Sirkkakoskella moikkaamassa Smegin setää, siis Kommandoa, joka oli täällä pohjoisessa pikalomalla ja isoenoa ja -tätiä. Se oli hyvä reissu. Smeg näki kaksi koiraa, Topin ja Raitan. Vanha herra Topi pelotti ensin, kun se haukkui niin kovaan ääneen, mutta vauva-Raita oli kikatuttavan ihana, kun se vaan nuoli Smegin käsiä. Saatiin Kommandolta korvasieniä, jotka hän oli ystävällisesti poiminut ja ryöpännyt, ja laitoin niistä meille oivallisen sienikastikkeen jauhelihapihvien seuraksi eilen. Tuli siis korkattua meidän uusi keittiö. Taidan olla vähän laiska kokki, kun en ole jaksanut laittaa ruokaa melkein kolmeen kuukauteen...

Tässä niitä ajatuksenpätkiä menneeltä kuukaudelta:

- Alkaako ruuan tuputtaminen tästä? Siis kun kaikki mummot ja äidit aina tarjoaa lisää ruokaa, niin onko juuret alta vuoden ikäisen syöttämisessä? "Ota vielä yksi lusikallinen", "Pitää syödä hyvin, että jaksaa leikkiä / nukkua", "Enää pari lusikallista, niin lautanen on tyhjä" jne. Smeg kyllä osaa temppuilla ruokapöydässä, mutta kai minä olen saanut jotain lapioitua suuhunkin, kun paino on vihdoin yli 9kg.

- Kuka valopää keksii kosmetiikkatuotteiden tuotenimiä? Meillä on nukuttu viimeaikoina varsin heikosti. Rambo on siirtynyt yläkertaan evakkoon, että edes joku tästä jengistä olisi täyspäinen. Ja kun sitten aamupäivästä yritän peittää yönmustia silmänalusia valokynällä, huomaan tuotteen olevan nimeltään "Touch of radiance". Yeah right. Siis säteilyn kosketus. Ei kai tarvitse jatkaa, että meikkikynällä ei saa muutettua vuoden univelkoja säteileväksi.

- Samasta aihepiiristä: onko englantilaiset jotenkin erilaisia, vai mikä ihmeen sanonta on "sleeps like a baby"? Kuvittele tilanne: olette hotellissa. Sängyssa on mankeloidut, puhtaat ja viileät lakanat. Patja on täydellisen pehmoinen. Huone on äänieristetty, ikkunoissa on pimennysverhot. Mikään ei häiritse unta. Saat nukkua juuri niin kauan, kun silmäsi pysyy kiinni. Hotellin aamiaisella hovimestari kysyy, kuinka nukit. "I slept like a baby". Siis sehän on loukkaus! Kuka hullu nukkuisi tuollaisissa olosuhteissa yönsä parin tunnin pätkissä, heräilisi vain noustakseen seisomaan kesken uniensa, suivaantuisi itselleen seisoskelusta niin, että parahtaisi lohduttomaan itkuun ja samalla häiriköisi kaikkien kanssa-asustelijoidensa yötä? Pah sanon minä. Jos haluttaisiin kuvata hyvin nukuttua yötä, voisi sanoa vaikka, että nukuin kuin kymmenenkuisen äiti ensimmäistä kertaa erossa vauvasta. Meinaan uskoisin, että minulle maistuisi uni aika hyvin. (Pakko kuitenkin laittaa tällainen sivuhuomautus, että kuluneessa viikolla Smeg on yllättänyt, ja nukunut kolmena yönä niin, että minäkin olen saanut yli 7 tuntia yhtäjaksoista unta. Mitä juhlaa!)

Eipä noita ajatuksia kovin paljoa ole herennyt. Pää lyö tyhjää. Tässä nyt kuitenkin kuukauden kuvasatoa, kaikkeni keskipisteestä tietysti!