Kotiäidin kotihommia

Onpas ollut hiljaista. Tai ei edes ole ollut, mutta on silti. Viimeinen reilu viikko on taas ollut enempi vähempi päivystys hommia. Lasimies, lukkomiehet, sähkömiehet, loka-automies (joka ei sitten kuitenkaan päässyt tyhjentämään lokakaivoa, kun tuota lunta on vielä niin paljon) ja kaiken maailman mikä-lie-miehiä on rampannut meillä melkein joka päivä. Päivät seuraa toisiaan aikalailla samaa rataa: Smeg heräilee 6:30-7:30 ja syö aamupuuron milloin milläkin menestyksellä kahdeksan aikaan. Kympin pintaan hän saa lounaan ja menee tirsoille. Ennen lounasta homma hommaillaan kotijuttuja, järjestellään ja puuhaillaan. Eli toisin sanottuna minä yritän puuhata, mutta joka kymmenes sekuntti olen noukkimassa sähköjohtoa tai sanomalehteä Smegin suusta tai hakemassa häntä pois tietokoneelta tai Rambon työkalupakista. Miten noin pieni voikaan ehtiä niin moneen paikkaan niin nopeasti? No, Smeg jaksaa nykyisin nukkua ekoilla päkädäikkäreillä jopa 2,5-3 tuntia. Sen aikaa minulla on sitten kaksi kättä käytössäni. Tänään ompelin lattiatyynyille päälliset. Tässä testiryhmä, joka hyväksyi tyynyt:

Päikkäreiden jälkeen lähdetään kurvailemaan, jos on asiaa jonnekin. Eilen käytiin hakemassa Kommandon autoon nopeusmittarin vaijeri. Everyday business. Vastapainoksi haettiin noihin lattiatyynyihin vetoketjut Eurokankaasta. Ja syötiin välipala Apsilla. Ostin myös Smegille sen perinteisen kävelykärryn, kun ei tuo herra viihdy enää maan tasalla ollenkaan. Koko ajan pitäisi olla pystyssä. Kärry oli ihan kiva, mutta toistaiseksi nuori herra on keskittynyt pyörien tutkailuun. 

Monesti meillä käy niin, että kotimatkalla Smeg simahtaa päivän toisille päkille. Ja kun päästään kotipihaan, jätän takakontin auki ja herra saa vetää sikeitä kaukalossa. Nämä toiset tirsat kestää yleensä noin tunnin. Siinä ehtii purkaa ostoskassit ja keittää päiväteet. Herättyään herra saa päivällisen ja sitten Rambo tuleekin jo kotiin ja illat menee yhdessä hommaillessa. Milloin maalataan, milloin fiksaillaan, remppaillaan ja joskus harvoin jopa ollaan vaan. Olen huomannut, että moni ns. suosikkiohjelmani on jäänyt täysin paitsioon. Ei täällä tule hirveästi telkkaria katsottua. Toki tv pitää pitää kolmosella kuudesta seitsemään, koska silloin tulee Smegin suosikkiohjelma, Emmerdalen tunnarit. Ohjelmasta viis, mut ne tunnarit... Ooooh. Seiskan jälkeen sitten ukkelille puuro napaan, iltakylpy ja nukkumaan. Me Rambon kanssa ehditään nollailla siinä sitten pari tuntia, kunnes meilläkin alkaa nolla kanava. Ja aamulla sama rumba alusta.

Mutta niitä tärkeitä juttuja viime päiviltä: Smeg sai kengät. Upeat kengät, eikö?

Ja tänään tuli ensimmäinen pissa pottaan. Meinasin pakahtua riemusta! Minun pieni on jo niin iso, että pissaa pottaan. Taisi tosin olla moukan tuuria, mutta silti. Jatkamme harjoituksia. Ja ostoslistalla on ollut myös keinu. Se rocks.

Loppuun vielä muutama kuva matalasta majastamme. Paikoista, jotka ovat enempi vähempi "valmiita" (onko koti ikinä valmis?).

Minun pride and joy, uudet kirjahyllyt. Kirjat on lajiteltu väreittäin.

Ja täällä tehdään taikoja. Nukkuminen on maagista. Ja niiiiiiin harvinaista.

Tämän näkee, kun meille astuu sisään. Tuo ovi vie kodinhoitohuoneeseen. Kyllä, meillä on kodinhoitohuone. Ja siellä on mankeli. Kommando toi. Mahtavaa!

Osa olohuoneesta. Se osa, jossa voisi laiskotella. Ja tuota divaania vasten on näppärä punnertaa pystyyn, jos sattuu olemaan alle 80 senttinen.

Toinen osa tupakeittiö-olkkari tilasta. Mun tuoli. 

Kodin sydän. Ja niitä työkaluja. Niitä tuntuu olevan kaikkialla.