Sole poka mikhään: Yleisön pyynnöstä, taas, heh heh...

Laiska, laiska kirjoittaja täällä taas hei! En kyllä tällä kertaa ole oikeasti ollut laiska, vaan KIIREINEN! Juu, on kato ollu noita hommahommia. Lyhyt kertaus: tuli juhannus ja sen myötä juhannusvieraita etelästä. Älyttömänmakeeäiti, ihanaisä ja puuhakaspoika, 2 v. Puuhakkaastapojasta tuli Smegin idoli. Saman kokoinen, samat hommat, mutta osasi jo niiiiin paljon enemmän kuin hän. Puuhakaspoika puhui, käveli, söi itse, pottaili, potki palloa ja teki kaikkia pikku poikien hommia, joihin Smeg ei ihan vielä taivu. Smeg joutui vaan tyytymään siihen, että hän seurasi puuhakastapoikaa kuin hai laivaa. Mutta mukavaa oli, kaikilla. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Puuhakaspoika totesi routapaistia syötyään, että hänelle tuli luokamylkytys. Taisi olla kohteliaisuus.

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina käytiin vielä Sirkkakoskella. Smegin mummikin oli siellä, ja taas nuorta isäntää vietiin. Kuumaa valuuttaa tuollainen vajaa vuotias. Sunnuntaita seurasikin sitten taas Rambon iltavuoroviikko. Maanantaina 25.06. Smegillä oli ensimmäinen hammaslääkäri. Ei mennyt ihan kauhean mallikkaasti, mutta diagnoosi oli helppo. PULLOTTAA. Alahampaat, ne kaksi, on hienot ja saatiin hampaidenhoitovinkkejä niille. Ja myöskin niille ylähampaille, jotka räjähtää hetkenä minä hyvänsä. No, räjähdys tapahtui lauantaina 30.06., kun molemmat etuhampaat puhkesivat. Nuorelle herralle jää aivan hurmaava rako niitten väliin. Syötävän suloisesta pojastani tulee vielä piirun verran suloisempi! (Äidin mielipide). Nyt maistuu taas ruoka, mutta lisää hampaita on tulossa, joten saa nähdä, kauanko. Mutta siis tuo iltavuoroviikko meni taas tikusta asiaa keksiessä. Haettiin Smegille verhot Ikeasta ja samalla reissulla mukaan lähti kankaat mummolan vanhaan puusohvaan. Uudet päälliset teki vanhasta uuden. Olen tyytyväinen.

Hommailtiin siis pitkin viikkoa kaikenlaisia pikku juttuja. Perjantaina käytiin isosti kaupassa, sillä mummi ja hänen boyfriend oli tulossa meille viikonlopuksi. Lauantaina päästiin sitten Rambon kanssa ensimmäistä kertaa Smegin syntymän jälkeen kahdestaan ulos. Käytiin kaupoilla ja syömässä. Oli hassua syödä, kun kummankaan ei tarvinnut syöttää kolmatta osapuolta tai katsoa perään, kun se kolmas osapuoli pöllöilee. Mutta mukavaa oli. Sunnuntaina mummi ja boyfriend jatkoivat matkaa ja me olla möllötettiin.

Heinäkuu alkoi Gasthausimme osalta yhtä kiireisesti kuin kesäkuu loppui. Maanantaina viikko sitten haettiin junalta Sopo ja Kepa (salanimet, huom huom!), eli Smegin serkku äiteineen. Samana iltana Smeg muutti omaan huoneeseensa nukkumaan. Muutto sujui täysin mutkitta. Minä vaan olen vähän romuna, kun minun vauva ei enää nuku vieressä vaan kymmenen askeleen päässä. Tiistai, keskiviikko ja torstai meni aikamoisessa touhussa. Smeg ei malttanut nukkua päikkäreitä juuri lainkaan, sillä hänellä oli taas uusi idoli, Kepa 4v. Ja Kepassa riitti virtaa. Milloin kalastettiin, milloin rakenneltiin puupalikoista autotallia, milloin ajeltiin rallia Smegin kävelykärryllä. Huonoista unista huolimatta oli ihanaa, että kävivät. Säät onneksi suosivat, joten voitiin olla paljon myös ulkona. Hyttyset tosin eivät suosineet Smegiä. Otsasta näkee, että pipo on ollut vinossa, koska pipon rajassa menee värisuora paukamia. Osa on jo kuivunut melkein ruveksi ja osa on ihanan tuoreita ja pinkeitä. Onneksi pientä ei itseään näytä haittaavan. Torstaina käytiin Torniossa Joppari-juna ajelulla. Smeg nukkui yli puolet matkasta, onneksi ja vihdoin! Traktorin tasainen hyrinä taisi olla hyvää unilääkettä. Mutta päivän kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti iltapäivällä kotona otetut ensiaskeleet! Sohvan kulmalta hurja kahden askeleen syöksy äidin syliin hilpeästi kikattaen. Voi onnea ja iloa!

Perjantaiaamuna saatettiin etelän vieraat taas junaan ja käytiin kaupassa. Kotona normaali lounas ja pieni päikkäreille. Taisi olla jonkinasteista kisaväsymystä, sillä Smeg tempaisi kolmen tunnin tirsat. Niitä ei olekaan vähään aikaan nähty. Sitten kamat kasaan, vene auton perään ja kohti Kuhakunkku-kisoja. Rambo joukkueineen osallistui Miekojärven vetouistelukilpailuun, joka oli lauantaina. Perjantai-iltana saunotettiin Smeg ja itsemme ja minä menin ajoissa nukkumaan. Vaan vähänpä siitä oli hyötyä, kun epäonni hyökkäsi kimppuun lauantaina... Käytiin Smegin kanssa Kalasatamassa hurraamassa pojat matkaan ja siirryttiin siitä sitten takaisin The Mummolaan (Kommandon kesäpaikka, vanha mummola). Koska olen niin kovin etevä, menin sekaisin automaattivaihteisen auton polkimista (juu, niitä on kaksi. Siis kaksi. Kaasu ja jarru. TIEDETÄÄN!) ja peruutin autotallin ovesta läpi. No en ehkä ihan läpi, mutta tarpeeksi kuitenkin. Mieliala laski samaa tahtia kuin Smegin silmäkulma turposi mäkäräisen piston johdosta. Pidettiin Smegin kanssa yllä kauhun tasapainoa, sillä minun mielialan laskiessa Smeg kohotti myös otsaansa muhkean kuhmun törmättyään pää edellä sängynpäätyyn. Yö meni jotenkuten ja aamulla Smeg teloi jalkansa suihkuhuoneessa verille (pieni reikä, paljon verta). Kun urhoolliset kalamiehet palasivat aamupäivällä järveltä, en voinut kuin itkeä, että MÄ HALUUN KOTIIN! Kotiin pääsin ja kotona olen. Sunnuntai-iltana meillä kävi vielä Rambon lapsuudenystävä Ruotsista vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa kahvilla. Nyt riittää vähäksi aikaa. Gasthausimme on lähes aina auki, mutta jos vaikka muutaman päivän saisi olla ihan omissa oloissa. Smegkin taitaa olla kyllästetty hommailulla, sillä sunnuntai-iltana hän tipahti n. klo 20:30 ja heräsi ensimmäisen kerran n. klo 6. Hetken taivuttelun jälkeen jatkoimme unia vielä klo 8:40 saakka. Tänään tosin herättiin kuudelta, mutta tuo yksi hyvin nukuttu yö tuolla välissä kantaa kyllä varmaan tämän viikon.

Että sellaista hulinaa täällä, ei tämä maalaiselämä olekaan pelkkää seiniin tuijottelua. Tässä vielä pakollinen kuvasaaste aamujeni valosta ja iltojeni ilosta: