Neuvolakäynti ja Rajakahakka

Ah ihanaa, taas on maanantai. Ihan kuin se poikkeaisi jotenkin kotiäidin muista päivistä. Viikonloppu meni pikavauhtia, koska se oli meidän perheelle yksipäiväinen. Rambo oli meinaan töissä lauantaina. Toki vain lyhyen päivän, 10-14, mutta kuitenkin. Se, että hän lähtee aamusella ja palaa iltapäivästä, on meille arkea. Ehdittiin silti viettää ihana lauantai-ilta saunomisineen kaikkineen. Smegkin pääsi ekaa kertaa meidän omaan saunaan saunomaan, oikein ylälauteelle! Ensin vähän ihmetytti, mutta sitten meno yltyi normaaliksi läträystouhuksi:

Saunan jälkeen väsynyt touhuaja nukahti mallikkaasti ja minä ja Rambo saatiin hetki omaa aikaa. Sauna, alkoholiton siideri ja viimeisten viikkojen tapahtumien peilailu, niistä on hyvät lauantait tehty. 

Mutta se perjantai. Jostain kumman syystä Smeg päätti tavoistaan poiketen nukkua pitkään. Tietenkin, kun meillä oli meno neuvolaan. Koska teidän, että pojan kanssa mikä tahansa on mahdollista, olin laittanut herätyksen klo 8:30. Ja siihenhän me herättiin. Sitten vaan pika vauhtia toimintaa ja olimme Keminmaan terveyskeskuksessa klo 9:55. Tasan kymmeneltä meidät kutsuttiin sisään. Terveydenhoitajamme Anna vaikuttaa oikein mukavalta. Paikalla oli myös opiskelija ja lääkäri. Smegille tehtiin lääkärintarkastus ja kaikki on mallillaan. Strategiset mitat ovat 8120g ja 76cm. Pipomitta on 46cm. Hurjaa, miten nuo vauvat venyy! Seuraava käynti on sitten Smegin ollessa 10 kk. Se on kuulemma vapaaehtoinen käynti, mutta me mennään mieluusti. En voi sanoa vielä tuntevani Annaa, joten jokainen käynti on siltäkin kannalta plussaa.

Kurvattiin Focuksella terveysasemalta yllätysvisiitille Rambon töihin. Rambo taisi vähän yllättyä, kun vaimo ja poika pölähtivät ovesta sisään. Rambo kävi pikaisesti neuvolakortin läpi ja oli mielissään, kun Smeg on vihdoin yli 8kg. Pian Rambolle tuli taas asiakkaita ja hän jatkoi hommia, me matkaa. Ohjastin Focuksen nokan kohti Tornion ydintä ja Rajalla -kauppakeskusta. Siinä kaivellessani Smegiä ja rattaita autosta unohdin tyystin parkkikiekon, olinhan jo ollut niin taitava, kun pääsin parkkiin ihan päällikköpaikoille. Ja kuinkas sattuikaan, sain elämäni ensimmäisen sakon! Tai siis oikeastihan se oli vain pysäköintivirhemaksu, mutta kuitenkin. 30€ parkkikiekon käyttämättä jättämisestä. Nyt opin. Ensi kerralla muistan kiekon ihan varmasti.

Pörrättiin Smegulin kanssa koko kauppakeskus ympäri ehkä jopa pariin kertaan. Ostin muutaman lyhythihaisen bodyn pojalle, kun meillä on täällä kotona niin kovin lämmin. Lattialämpö on tosi kiva, mutta myös tosi lämmin, jos viettää aikaansa suurimmaksi osaksi lattialla maaten / istuen / peppuroiden. Näin Pentikillä I-HA-NAN nojatuolin ja rahin. Otin kuvan ja anoin ostolupaa Rambolta. Nojatuoli ei kuulunut Rajakahakan kampanjatuotteisiin millään tavalla. Vastausta ei kuulunut. Käytiin Smegin kanssa  lounaalla Cafe Picnicissä, molemmat nautti. Oltiin jo lähdössä pois, kun sain hyväksyvän viestin Rambolta. Ja niin minä menin ja ostin nojatuolin ja rahin ja maksoin itseni höperöksi. Vaan onhan nuo ihanat! Kuvassa näkyy myös vilaus melkein yhtä ihanista uusista verhoista, jotka ompelin keittiöön ja olkkariin.

Nukutin Smegin rattaisiin ja tein tunnin päiväkävelyn Tornion keskustassa. Tunnissa sen kaupungin keskusta tulikin sahattua ees ja taas ja ympäri. Että nyt tiedän sitten mitä valikoimaa sieltä löytyy. Muutama mielenkiintoinen kauppa jäin vielä nuuhkimatta. Uutta retkeä odotellessa... Kyllästyttyäni tamppaamaan samoja katuja siirsin Smegin rattaista autoon ja unet jatkui. Käytiin vielä Cittarissa hakemassa pakollisia elintarvikkeita ja sitten kotiin. Ehdittiin juuri kotiin siivoamaan ja tyhjentämään paikka nojatuolille, kun Rambo aka kotiinkuljettaja jo kurvasi pihaan uuden tuolin kanssa. Ja tässä minä nyt istun ja bloggaan, Smeg nukkuu päiväuniaan. Onpas ihanaa ja kodikasta! Eli tavallinen maanantai täällä Törmässä.